Kun siskoni vinkkasi viime kesänä, että Rovaniemellä olisi sattumoisin auki minua mahdollisesti kiinnostava työpaikka Suomen saamelaisella erikoiskirjastolla, en siitä kohtaa vielä itsekään tarkalleen tiennyt, mitä oikein odottaa. Hetken empimisen jälkeen hain paikkaa, ja sainkin lopulta mahdollisuuden työskennellä puolen vuoden ajan sijaisena erikoiskirjastossa, jossa olen työskennellyt etänä Helsingistä käsin tämän syksyn ajan, ja jossa työrupeamani alkaa hiljalleen olla loppusuoralla.
Etänä työskenteleminen Suomen toisesta päästä arvelutti alkuun hieman, mutta se onkin tämän pituisessa sijaisuudessa ollut lopulta enemmän mahdollisuus, kun olen voinut käyttää työaikani yksinomaan erikoiskirjaston omiin projekteihin. Työtehtävien skaala on ollut todella kirjava, ja olen päässyt niitä paljon itsekin ideoimaan. Työnkuvaani on kuulunut esimerkiksi erikoiskirjaston nettisivujen uudistamista, juhlajulkaisun kääntämistä, palvelukyselyn luomista kirjaston asiakkaille sekä erikoiskirjaston some-kanavien kehittämistä. Helsingissä asuminen on toisaalta mahdollistanut myös sen, että olen voinut esitellä erikoiskirjastoa ja sen toimintaa hieman täälläkin päässä Suomea, mikä on erityisesti saamelaiskirjaston konseptissa tärkeää, kun otetaan huomioon se, että suurin osa saamelaisista asuu nykyisin perinteisen kotiseutualueensa ulkopuolella.
Vaikka olenkin pääasiassa työskennellyt etänä, on syksyyni sisältynyt myös paljon matkustamista niin Rovaniemelle kuin muuallekin pohjoiseen. Lokakuussa vierailimme Kaarasjoella Norjan saamelaiskäräjien kirjastossa ja osallistuimme saamelaiskirjallisuuspäivään Altassa, jossa pääsimme kuulemaan erityisesti tuoreesta saamelaiskirjallisuudesta sekä yleisesti saamelaiskirjallisuuden tilasta nykypäivänä. Marraskuussa taas vierailimme Ruotsissa Jokimukassa, jossa järjestettiin kolme päivää kestäneet saamelaiskirjallisuusfestivaalit. Festivaalien keskiössä oli tuore Ruotsin puolen saamelaiskirjallisuus, mutta ohjelmaan kuului sen lisäksi keskusteluja myös muista saamelaistaiteen muodoista ja kulttuuriperinnöstä sekä saamelaisartistien konsertteja. Vielä tässä joulukuussa olisi tiedossa reissu Suomen puolen saamelaisalueelle Inariin, jossa pääsen vierailemaan paikallisissa kirjastoissa sekä järjestämään lapsille ohjelmaa inarinsaamenkielisessä kielipesässä.
Kaiken kaikkiaan työrupeama Suomen saamelaisessa erikoiskirjastossa on ollut todella antoisa, ja olenkin kokenut työnteon todella mielekkäänä ja opettavaisena. Yksi parhaista piirteistä on ollut se, että työ on antanut välillä hyvinkin vapaat kädet ja antanut tilaa omalle ideoinnille. Toisaalta koskaan ei ole kuitenkaan jäänyt yksin, ja vaikka pääasiassa näin etänä on työskennellytkin, on aina on saanut apua, kun sitä on tarvinnut.
Anna-Maija Kanerva, kirjastovirkailija Suomen saamelaisessa erikoiskirjastossa
