Vertaisoppimisen hanke on ihan paras idea. Siinä tavoitetaan monta hyvää asiaa: toisten kirjastojen ja niissä työskentelevien tunteminen, yhteisten asioiden parempi ymmärtäminen, oman ajattelun tuoreuttaminen ja yleinen työssävirkistyminen. Oma käyntini Rovaniemen kirjastossa tapahtui jo viime syksynä, mutta raportin laatiminen jäi vanuttamoon – vaikkei sole ko kirjoittaa. Kiteytyneet päämuistot oli kuitenkin helppo palauttaa mieleen pitkänkin ajan päästä.
Aluksi kävin kuunteluoppilaana aamupalaverissa kirjastosalissa. Se on hyvä tapa koota ihmiset ja päivän tapahtumat lyhyesti yhteen. Kaikki tietävät esim. ajankohtaiset henkilöstötilanteet ja kuulevat meneillään olevien tekemisten tilanteet. Videoiden siirto hyllystä A hyllyyn B on loppusuoralla ja sitä tekevät tänään C ja D.
Hankinta ja luettelointi on Rovaniemellä keskitettyä, aineiston valinta ja osittain sisällönkuvailukin hajautettu laajemmalle tekijäkunnalle. Asiakaspalveluvuoroihin osallistuu lähes koko talon henkilökunta. Lappi-osastolla oli puhetta saamenkielisistä lukudiplomeista ja verkkonäyttelystä.
Aulan kupeella, keskellä kirjastoa on palautusautomaatin ja Rekku-laatikkovirran muodostama logistiikan hermokeskus. Tilaihme! Pieneen huoneeseen on mahdutettu paljon raskaan sarjan tavaraliikennettä. Nyt Rovaniemeltä on kuultu uutisia palautuskeskuksen siirtämisestä Saarenkylään. Se on varmasti kuljetusten käsittelyä suuresti helpottava ratkaisu.
Kirjaston tiloja on uudistettu suojeluarkkitehtuurin sallimissa rajoissa. Samassa talossa elää rinnakkain vanha ja uusi: Aalto-salin hieno klassinen, melkeinpä arvokas tunnelma ja lähivuosina uudelleen kuositetut erillistilat. Nuortenosasto on raikas ja kutsuva: koin sisustuksen äärellä monta ahaa-elämystä. Alakerran musiikkiosasto sai remontissa uutta tekniikkaa ja toimintoja, kokolattiamaton, itsetekemisen mahdollisuuksia asiakkaille ja tilan tunnetta ikkunattomaan tilaan. Molemmissa uudistamisprosesseissa on osallistettu käyttäjiä ja ajateltu toimintaa uudesta näkökulmasta. Kirjastotalon neliöistä merkittävä määrä on maanalaista osaa, jonka käyttäminen vaikkapa kokoontumis- tai pajatyyppisinä tiloina on haasteellista.
Kävin opastetulla kävelyllä kellarikerroksessa, kirjaston varastoissa. Niitä on: tuntumani mukaan jokseenkin saman verran kuin yleisötilaa yläkerrassa. Ajattelen, että suuret varastot ovat maakuntakirjastollista perinnettä ja perua. Monissa kaupungeissa maakuntakirjasto on korvannut tieteellisen kirjaston puuttumista paikkakunnalta, ja se näkyy kokoelmien kaaressa. On sarjoja ja paljon sellaista painettua, joka nykyään on jo siirtynyt kokonaan sähköisen julkaisemisen piiriin.
Seurasin aitopaikalta, kuinka Ake-työhuoneessa Leena ja Esko houstasivat Lapin kirjaston viikkopalaveria verkossa. Huh! Se on ihan tosityötä! Ja meille ison maakunnan kirjastoväelle tärkeä yhteisöllinen kuulumishuone ja tiedotuskanava. Pysytään samassa reessä, kun ollaan linjoilla torstaisin.
Silmä kiinnittyi moniin yksityiskohtiin. Onpa hieno idea nämäkin vinkkirullat!
Lämmin kiitos vierailuni järjestämisestä Rovaniemen kirjastolle.
Arja Kuisma
kirjastonhoitaja, Inarin kunnankirjasto
Kuvat: Arja Kuisma