AKE Lappi vieraili aluekierroksellaan 2025 seuraavissa kunnissa: Enontekiö, Inari, Kemi, Kittilä, Muonio, Posio, Simo ja Utsjoki. Kirjastovierailuun kuului osaamiskeskustelu, jonka tavoitteena on keskustella kirjastojen tehtävistä ja toimintaympäristön muutoksista, kartoittaa millaisia osaamisvajeita kirjastoissa on sekä laatia kevyt toimenpidesuunnitelma osaamisen ja tehtävien hoidon kehittämiseksi. Osaamiskeskustelulla pyritään siten korvaamaan aiemmin tehtyjä osaamiskartoituksia sekä kokoamaan AKE:n toiminnan kehittämiseen tarvittavaa tietämystä alueen kirjastojen tilasta.
Tähän raporttiin on koottu käytyjen osaamiskeskustelujen keskeiset asiat ja kehittämiskohteet.
Miksi kirjasto on olemassa ja keitä varten
Kirjastot kuvasivat tarkoitustaan lämpimästi: kirjasto on paikka, jossa saa hengähtää, löytää jotain uutta ja kokea olevansa tervetullut. Moni tiivisti asian niin, että kirjasto tekee arjesta vähän parempaa – oli kyse sitten lapsen ensilukukokemuksesta, ikäihmisen digituen hetkestä tai siitä, että joku vain tarvitsee tilan olla rauhassa hetken.
Keskusteluissa nousi vahvasti esiin, kuinka kirjasto tarjoaa:
- vapaata, maksutonta pääsyä tietoon ja kulttuuriin
- turvallisen tilan kohtaamisille, myös niille pienille arjen jutusteluille
- lukutaidon ja digitaidon tukemista kaikenikäisille
- mahdollisuuden löytää elämyksiä, oli se sitten hyvä kirja, näyttely tai pieni tapahtuma
Moni myös muistutti, että kirjasto kantaa vastuuta tulevaisuudesta: jotta lukemisen kipinä säilyy, jonkun täytyy ylläpitää monipuolista aineistoa ja tehdä siitä löydettävää. Kirjastojen mukaan ihmiset tarvitsevat paikkoja, joissa ei ole pakko ostaa mitään – ja joissa jokainen saa tulla omana itsenään.
Toimintaympäristön muutokset
Kirjastot kuvasivat toimintaympäristöään maailmana, joka muuttuu nopeammin kuin koskaan. Tämä näkyy niin tekniikassa, väestön liikkeissä, ilmaston ääri-ilmiöissä kuin talouden heilahteluissa. Moni tiivisti tilanteen niin, että suunnittelussa täytyy opetella elämään jatkuvan epävarmuuden kanssa – mutta silti pitää löytää tapa olla kunnassa luotettava ja joustava palvelu.
Erityisesti korostuivat:
- digitalisaation tuoma jatkuva osaamistarve ja asiakkaiden digituen tarpeen lisääntyminen
- väestön ikääntyminen ja nuorten määrän väheneminen, jotka muokkaavat palvelutarpeita
- ilmastonmuutoksen vaikutukset, kuten hellejaksot ja sähkökatkojen riskit
- poliittinen ilmapiiri, joka vaikuttaa resursseihin, sananvapauskeskusteluihin ja kirjaston rooliin demokratian tukena
Kirjastot muistuttivat, että moni palvelu on niiden harteilla siksi, ettei sitä ole muualla tarjolla – esimerkiksi tulostuspalvelut, yhteinen tila tai arjen neuvonta. Tästä syystä kirjastot kokivat tärkeäksi, että muutoksissa pysytään hereillä mutta ei hötkyillä: peruspilarit – tasaveroinen palvelu, avoimuus ja sivistyksen edistäminen – kantavat yhä.
Kirjaston ydintehtävät
Ydintehtävistä puhuttaessa kirjastolaiset olivat yllättävän yksimielisiä. Kirjasto on parhaimmillaan silloin, kun se onnistuu neljässä asiassa: kohtaamisessa, kokoelmassa, saavutettavuudessa ja lukutaidon tukemisessa.
Keskusteluista nousi erityisesti:
- hyvä ja rauhallinen asiakaspalvelu, joka saa ihmiset palaamaan
- monipuolinen kokoelma, joka tunnetaan ja osataan suositella
- saavutettavuus, joka tarkoittaa sekä tilojen esteettömyyttä että palvelujen saavutettavuutta eri puolilla kuntaa
- lukemisen ja kulttuurin elämykset, joiden kautta kirjastosta tulee muutakin kuin lainauspiste
Kirjastot kuvasivat myös, että tiloilla on valtava merkitys. Hyvä tuoli, toimivat opasteet ja viihtyisä ympäristö voivat olla se pieni sysäys, joka saa asiakkaan pysähtymään. Kirjasto on usein myös yhteisön olohuone – mutta sellainen, jossa kaikilla on tilaa ja jossa toisia kunnioitetaan.
Mitä tehtäviä kirjastoissa on, joita ei pystytä hoitamaan niin hyvin kuin pitäisi?
Kirjastoissa tiedetään varsin hyvin, mitkä tehtävät aiheuttavat ongelmia jo nyt. Haasteet eivät johdu halun puutteesta vaan yksinkertaisesti ajasta, resursseista ja joskus myös siitä, että kertaluonteinen työ ei muodostu rutiiniksi.
Useimmin mainittuja pulmia olivat:
- kokoelmatyö, johon ei jää aikaa tarpeeksi
- poistojen kasaantuminen, erityisesti kirjastoautoissa
- tapahtumien kehittäminen, kun resurssit riittävät vain tuttuihin formaatteihin
- digiopastus, joka on tärkeää mutta raskasta, jos sitä ei tee säännöllisesti
- viestintä ja some, joihin kaivattaisiin enemmän suunnitelmallisuutta
- kouluyhteistyön ruuhkautuminen, mikä estää pitkäjänteisen tekemisen
- kotipalvelun kysynnän ylittäminen
Kirjastot kuvasivat arkeaan usein niin, että työn sirpaleisuus vie keskittymisen. Asioita hoidetaan kyllä, mutta liian pienissä pätkissä: silloin isoimmat tehtävät jäävät helposti puolivalmiiksi.
Millaista osaamista kirjastoissa olisi tarpeen kehittää?
Keskusteluissa nousi esiin valtava määrä osaamista, jota kirjastot haluavat vahvistaa – ei siksi, etteivät he osaisi jo nyt, vaan siksi että arki vaatii entistä monipuolisempaa taitopalettia.
Erityisesti mainittiin:
- digitaidot: laitteiden käyttötuki, somen hallinta, striimaaminen, tekoäly
- pedagogiset taidot: ryhmien ohjaaminen, nepsy-osaaminen, esiintymisvarmuus
- viestintä ja markkinointi, etenkin visuaalinen viestintä ja somesuunnitelmat
- kokoelman tuntemus, jotta suosittelu olisi varmaa ja monipuolista
- Koha-osaaminen sekä tekninen perusvarmuus
- kielitaito, erityisesti englanti ja saamen kielet
- luovuus ja heittäytyminen, joita tarvitaan uusien palvelujen kokeilussa
Moni kirjasto kuvasi, että osaamisen kehittäminen on asia, jota “aina pitäisi tehdä huomenna”, mutta sille ei löydy rauhallista tilaa. Yhteinen toive oli, että osaamisen vahvistamiseen varattaisiin selkeää, kalenteriin merkittyä aikaa.
Millaisia toimenpiteitä kirjastoissa voitaisiin tehdä osaamisen kehittämiseksi
Kirjastot nostivat esiin mahdollisia toimenpiteitä, jotka ovat yhtä aikaa konkreettisia ja hyvin toteuttamiskelpoisia. Moni niistä oli pieniä arjen parannuksia, mutta niiden vaikutus voisi olla suuri.
Esimerkkejä esiin nousseista toimenpiteistä:
- kokoelmatyön säännölliset päivät: keväällä ja syksyllä tai viikoittain parin tunnin jakso
- kalenteriin varatut koulutusajat, jotta oppiminen ei jää muiden töiden jalkoihin
- vertaisoppiminen, erityisesti Koha-osaamisessa ja pedagogisissa taidoissa
- lukumaistiaiset ja muut pienet tapahtumakonseptit, joita voidaan pyörittää kevyesti
- paikalliskulttuuritapahtumat: valokuvien tunnistamista, historiaa, tarinailtoja
- uudet palvelukokeilut, kuten nepsy-hylly tai striimattavat tapahtumat
- kehittämispäivät, jolloin asiakaspalvelu voi olla kiinni ja koko tiimi keskittyy yhteiseen suunnitteluun
Kirjastot korostivat erityisesti sitä, että kehittäminen ei vaadi isoja investointeja – tärkeintä on yhdessä sovittu rytmi ja selkeä vastuunjako.
AKElle kohdistetut toiveet
Digiopastuksen ja ICT-osaamisen koulutusten järjestäminen, jotta henkilöstö voisi varmistaa osaamisensa harvoin toistuvissa digiopastustilanteissa ja saada tukea käytännön asiakastyöhön.
Vertaisoppimisen ja -opettamisen rakenteiden vahvistaminen, esimerkiksi ideointipajojen, vertaisoppimispäivien tai Pomopäivien muodossa.
Kirjastopedagogiikkaan liittyvien koulutusten tarjoaminen, kuten lasten ja nuorten ryhmänohjauksen, pedagogisten taitojen ja lukutaitotyön tukeminen hankkeiden ja koulutusten kautta.
Viestinnän ja markkinoinnin osaamisen tuki, erityisesti somen käytön, Canvan hyödyntämisen ja yhteisten materiaalien tuottamisen osalta. AKEsta toivotaan ohjeita, työkaluja ja koulutuksia.
Kokoelmatyön tukeminen ja koulutusten järjestäminen, esimerkiksi poistokäytännöistä, Koha-raporttien hyödyntämisestä ja kokoelmapolitiikan soveltamisesta arkeen.
Kokoelmakoulutuspäivien ja vinkkauskoulutusten järjestäminen osana alueellista osaamisen vahvistamista.
Mahdollisten yhteishankkeiden koordinointi, esimerkiksi tapahtumien striimauslaitteiston yhteiskäytön mallintaminen ja toimintatapojen paketointi alueellisena lyhyenä hankkeena.
Viestintämateriaalien ja toimintamallien laatiminen alueellisesti, jotta kirjastot voisivat hyödyntää yhteisiä materiaaleja omassa toiminnassaan.
Kielitaitoon liittyvien kevyiden tukimuotojen, kuten kielikahvien, tarjoaminen, vaikka varsinaisia kursseja ei pystytä järjestämään.